Jeremiah 8

Luopiokansan rangaistus

1"Siihen aikaan, sanoo Herra, viedään Juudan kuningasten luut, sen ruhtinaiden luut, pappien luut, profeettojen luut ja Jerusalemin asukasten luut pois heidän haudoistaan 2ja hajotetaan auringon, kuun ja kaiken taivaan joukon eteen, joita he rakastivat ja palvelivat, joita he seurasivat, etsivät ja kumartaen rukoilivat. Niitä ei koota eikä haudata, vaan ne tulevat maan lannaksi. 3Kuolema on oleva halutumpi kuin elämä koko sille jäännökselle, joka jää jäljelle tästä pahasta sukukunnasta, kaikissa paikoissa, mihin karkotan nämä jäljelle jääneet, sanoo Herra Sebaot.

4Sano heille: Näin sanoo Herra: Eivätkö ne, jotka lankeavat, nouse jälleen? Eikö se, joka kääntyy pois, palaa takaisin? 5Miksi tämä kansa, Jerusalem, kääntyy pois pysyvässä luopumuksessa? Miksi he pitävät kiinni petoksesta ja kieltäytyvät palaamasta? 6Olen tarkkaillut ja kuunnellut: he puhuvat sitä, mikä ei ole oikein; kukaan ei kadu pahuuttaan sanoen: Mitä olen tehnyt! Kaikki he kääntyvät juoksemaan suuntaansa, niin kuin ori kiitää taisteluun. 7Haikarakin taivaalla tietää aikansa. Metsäkyyhkynen, pääskynen ja kurki pitävät vaarin tuloajastaan, mutta kansani ei tunne Herran tuomiota. 8Kuinka saatatte sanoa: 'Olemme viisaita, ja Herran laki on kanssamme'? Totisesti! Katso, valheen työtä on tehnyt kirjanoppineiden valhekynä. 9Viisaat saavat häpeän, kauhistuvat ja heidät vangitaan. Katso, he ovat hylänneet Herran sanan – mitä viisautta heillä on? 10Sen tähden annan heidän vaimonsa vieraille ja heidän peltonsa valloittajille. Sillä kaikki pienimmästä suurimpaan pyytävät väärää voittoa, kaikki, sekä profeetat että papit harjoittavat petosta. 11He parantavat pinnallisesti tyttären, kansani, vamman, sanoen: 'Rauha, rauha!' vaikka ei ole rauhaa. 12He joutuvat häpeään, sillä he ovat tehneet kauhistuksia. Heillä ei ole myöskään häpeän tuntoa eivätkä he osaa nöyrtyä. Sen tähden he kaatuvat kaatuvien joukkoon, sortuvat, kun heidän rangaistuksensa tulee, sanoo Herra. 13Totisesti tempaan heidät pois, sanoo Herra. Rypäleitä ei ole viinipuussa eikä viikunoita viikunapuussa, ja lehtikin lakastuu. Se, mitä olen heille antanut, menee heiltä pois." 14"Miksi me istumme? Kokoontukaa! Menkäämme varustettuihin kaupunkeihin, ja olkaamme siellä hiljaa! Sillä Herra, Jumalamme, hiljentää meidät ja juottaa meille myrkkyvettä, sillä olemme tehneet syntiä Herraa vastaan." 15"Odotetaan rauhaa, mutta hyvää ei tule, ja paranemisen aikaa, mutta katso, tulee kauhu! 16Daanista kuuluu hänen hevostensa korskunta, hänen oriittensa hirnunnasta vapisee koko maa. He tulevat ja syövät maan ja kaiken, mitä siinä on, kaupungin ja siinä asuvat. 17Sillä katso, lähetän keskellenne käärmeitä ja myrkkyliskoja, joita ei voi lumota, ja ne purevat teitä, sanoo Herra." 18Murheeseeni ei ole virvoitusta. Sydämeni on sairas. 19Katso, tyttären, kansani, avunhuuto kuuluu kaukaisesta maasta: "Eikö Herra ole Siionissa, eikö siellä ole sen kuningas?" Miksi he ovat vihoittaneet minut jumalankuvillaan, muukalaisten turhilla jumalilla? 20Ohi on elonkorjuuaika, loppunut on kesä, mutta me emme ole saaneet apua. 21Tyttären, kansani, murtumisen tähden olen murtunut, kuljen mustissa, murhe on minut vallannut. 22Eikö Gileadissa ole balsamia, eikö siellä ole parantajaa? Vai miksi tyttären, kansani, haavat eivät kasva umpeen?

Juudan synnit ja niiden rangaistukset

23Jos joku antaisi päähäni vettä ja tekisi silmäni kyynelten lähteeksi, itkisin päivät ja yöt tyttären, kansani, kaatuneita!

Copyright information for FinSTLK2017